Norges ferie 2023 / dag 2 (20.07.2023)

Toinen päivä Norjassa. Virka-aika taas töitä kämpillä ja illaksi vuorille. Auton akku näytti rangeksi noin 80km ja päätin hurauttaa Vestnesiin (10km) lataamaan. Lataus sujui hyvin, mutta sitten autoa käynnistäessä ranskalainen ilmoitti, että autossa on sähkönvetojärjestelmän vika ja pitää ottaa yhteyttä huoltoon. Soitin Aviksen road assistanceen. Puhelu meni Iso-Britanniaan josta ohjattiin Ranskaan. Ranskan Avis ilmoitti, etteivät he voi tehdä asialle mitään, koska olen Norjassa. Soitin Oslon lentokentän varauskeskukseen ja sieltä pystyivät hälyttämään korjausauton paikalle. Noin tunniksi arvioivat odotuksen, tässä vaiheessa oli kulunut reilu puoli tuntia. Korjaaja oli tulossa Moldesta, eli vuonon toiselta puolelta lautalla. Katselin kärsimättömänä korjaustilauksen seurantaa ja kävin parkkipaikalla kävelyllä. Reilun tunnin odottelun jälkeen kokeilin, lähtisikö auto käyntiin. Kappas vain, oikutteleva ranskalainen oli tullut järkiinsä ja auto käynnistyi. Soitin Avikseen ja peruttiin korjaus, asiakaspalvelija totesi "You just have to see if it really works - good luck" - ja lähdin ajamaan kohti kohdetta / vuorta.

Kohteeksi olin jo aiemmin valinnut Rekdalshesten- vuoren (782m). Paljon kehuja reitistä, Stikk Utin virallinen kohde ja loputtomasti IG -postauksia - vakuuttavaa. Puomitietä pääsi setralle noin 300m korkeuteen, joka sopi jälleen oikein hyvin, kun kello oli jo lähemmäs kahdeksaa. Vettä tuli alussa hieman, mutta jo rannassa ennen puomitielle kääntymistä näki, että huippu on pilvetön eikä merellä tai muuallakaan ympäristössä näyttänyt sen sumuisemmalta tai sateisemmalta.

Reitti alkaa parkkipaikalta ja on hyvin merkattu. Rekdalsdalen (laaksonlaakso) on nätti laakso, jossa on setroja ja elukoita laiduntamassa. Ympäriltä kuului kilkatusta ja määkymistä. Todella hyvä ja helppokulkuinen polku koko reitin matkan. Vaihtelevat maisemat mäntymetsästä koivumestään sekä puuttomalle. Kivoja pieniä puroja, koskia ja lampia. Huipulta aukesi maisema suoraan alas vuonoon, avomerelle ja ympäröiville vuorille. Aivan järkyttävän kaunis paikka, reitti hyppäsi suoraan toppen -listalleni. Kävin matalemman huipun (Hestenebba) jälkeen huiputtamassa vielä varsinaisen huipun, tämän menin omia reittejäni. Helppokulkuista maastoa. Todella hurjat pudotukset vuonoon, reunoilla alkoi kyllä jalat hieman tutisemaan.

Jos pyörii Vestnesin seudulla ja on mahdollisuus tehdä vain yksi haikkaus tai pitäisi monesta vaihtoehdosta päättää, suosittelen aivan kiljuen tätä.