Brekkenipa (23.08.2021)

Trip article in finnish and shortly in english.

Our cabins "landlord" suggested that we should hike to Brekkenipa just above our accommodaton. The trail started from our yard so that was a easy plan. We were told that the first part was labeled as "black" but there would not be any kind of problems with proper shoes. Beginning was truly a bit challenging with all the steepness, narrow path and vegetation. At first the route was clearly marked and path easy to follow. Immediately when we got away from the steep part and bushes, the path dissappeared and we couldn't find any marks either. Fortunately that was no problem cause the summit ridge was clearly visible so we just planned our own route to the top-plateau. We hiked all the 3-4 summits of Brekkenipa and on the northernmost summit stopped for planning the descending. We had to choices; continue towards Larsfonnfjellet and Geitafjellet and ask for a ride from Kvanndalen OR descent straight from Brekkenipa to Brekkedalen and walk on a road back to Stalheim. Unfortunately we chose Brekkedalen.
At first the descending was a cool adventure on steep terrain. We knew that there would be a trail around the treeline to the road. When we found the trail, all the fun part dissappeared. The trail was awfully steep and almost blocked by trees. On the other hand the trees offered good handholds on the steep trail, but still it was really uncomfortable to push forward in the bushes.
In the end we found our way down but also we knew that the other option would have been better.

Kesän Norjan-loman viimeisessä kohteessa Stalheimissä saimme majoittajalta vinkin käydä huiputtamassa mökkimme yläpuolella oleva Brekkenipa 1195m. Reitti lähti kätevästi suoraan mökin pihasta, majoittaja kertoi reitin alun olevan luokitukseltaan "musta", jonka jälkeen reitti helpottuisi. Aikamoinen seikkailu käänteineen saatiin aikaiseksi.

Reitin alun luokituksen mustaksi ymmärsi; hyvin merkattu reitti, mutta suhteellisen pöheikköinen, jyrkkä nousu kapealla polulla. Ajoittain siksakkia, ajoittain suoremmin ponnistellen ylös ja ajoittain sivuttaissiirtymiä jyrkässä rinteessä juurakon, kivien ja muun kasvillisuuden seassa. Avoimempaan maastoon siirryttäessä nopea punkkitsekkaus, eikä yhtään löytynyt. Aukeamassa maastossa katosi ensin polku ja hetken päästä myös reittimerkit, mutta onneksi kartan ja maaston lukemisen perusteella eteneminen oli suhteellisen selvää. Noin 900m korkeudessa löytyi polkuja taas hetkeksi, mutta nekin kääntyivät väärään suuntaan. Tässä vaiheessa huippuharjanne 1100m korkeudessa oli kuitenkin selvästi näkyvissä ja sinne omia reittejä kulkeminen vaivatonta. Brekkenipan huippu on Aurlandin seudulle ilmeisen tyypillisesti tasaisempi, pitkä ja laaja harjanne. Erillisiä huippuja 20-60m korkeuserolla oli neljä. Etenimme eteläisemmästä pohjoisimpaan, ylhäällä kulkeminen todella helppoa menoa pitkin kalliota ja kiviä. Muutamia lampia huipulla. Viimeisellä huipulla oli kaksi vaihtoehtoa päättää reissu; jatkaa Larsfonnfjelletin (1318m) ja Geitafjelletin (1239m) kautta Kvanndaleniin ja pyytää kyyti hakemaan, tai laskeutua Brekkenipan pohjoishuipulta Brekkedaleniin Storestølenille. Katsoimme vaihtoehtoja sekä ympäristön että kartan perusteella ja valitsimme jälkimmäisen, sillä pääsisimme tietä pitkin takaisin omin jaloin aina mökille asti. Kartan ja näköhavaintojen perusteella jyrkkää laskua oli luvassa, mutta puolivälissä päästäisiin polulle. Laskeutuminen oli alkuun todella hauskaa seikkailua jyrkähkössä maastossa, pääasissa vaivatonta kulkua, ajoittain hieman käsillä auttamista. Upeat maisemat edessä, puutonta kanervikkoa. Jouduimme muutamien jyrkänteiden vuoksi kiertämään hieman enemmän pohjoisen kautta, jotta pääsimme lähemmäksi polkua, joka johtaisi tielle. Kaikki hauskuus loppui siinä vaiheessa, kun polku löytyi. Polku oli täysin umpeen kasvaneessa koivikossa ja aivan toivottoman jyrkkä. Toisaalta ilman puita reitti olisi ollut aivan liian jyrkkä ja puista sai hyvin otteita, mutta oksien ja runkojen ali kiemurtelu oli todella syvältä, kaukana nautinnosta. Lopun kruunasi vielä sonnilauma, joiden uteliaisuutta ei haluttu lähempää kohdata. Loppu hyvin - kaikki hyvin, mutta totesimme että vaihtoehtoinen reitti kahden muun huipun kautta kyytipaikkaan olisi ollut huomattavasti mieluisampi. No, oppia ikä kaikki ja ehjänä mökille.

‹

›

© Oskar Wikholm

© Oskar Wikholm

© Oskar Wikholm

© Oskar Wikholm

‹

›

© Oskar Wikholm

© Oskar Wikholm

© Oskar Wikholm